maanantai 28. tammikuuta 2013

Pitkästä aikaa

  Hiljaista on ollut, ei voi muuta sanoa. Tylsää taas sanoa näin, mutta mitään uutta ei oikeastaan ole    
  tapahtunut, paitsi lonkkatulokset on tulleet: A/A ;) Mutta tosiaan, jos minkäänlaisia postaustoiveita
  ihan mihinkään liittyen tulee, niin otan mielelläni vastaan! Kommenttia tulemaan, jos yhtään siltä
  tuntuu! Ja kiitos vielä, kaikki 25 lukijaa ja anonyymit, jotka jaksatte tätäkin blogia seurailla! :)

  Katsoin tuossa äsken Active Dogin kursseja, mutta taitaa taas jäädä väliin. Kaikki agilitykurssit on
  PERJANTAISIN, huonoin mahdollinen päivä. Pitää vähän noita mätsäreitä sun muita alkaa taas
  pitämään silmällä. Tähän vielä muutama pimeä kuva loppuun. Kevät tule äkkiä.




5 kommenttia:

  1. Oot niiin hyvä kuvaamaan ! Toi alempi kuva on oikeesti tosi upee :)

    VastaaPoista
  2. Moi.

    Olenko sopiva kooikkerin omistajaksi.

    1. Yhdessä postauksessa sanoit että et suosittele kooikerhondjea alle 12 vuotiaalle.
    Minä olen 11 ja mietin kooikkeria sopivaksi koiraksi minulle. Meillä on narttu sakemanni sekoitus kotona ja olen touhunnut sen kanssa vaikka mitä. Koiramme on kohta 2 vuotta. Ennen nykyistä seropiamme ulkoilutin kaverini kanssa naapurin kahta labradorinnoutajaa muutaman vuoden. Meidän koiramme on ihana kotikoira, mutta haluaisin vähän niinkuin oman koiran. Harraste koiran. Kun synnyin meillä oli berni mixi siihen asti kun täytin neljä. Koirien kanssa olen siis ollut lähes koko ikäni :3 Olen myös innokas lenkkeiliä, tai siis käveliä. Tunnin lenkit saattaa vierähtää yli kahden tunnin...

    Ja tietysti äitini auttaisi jos sen kanssa tulisi ongelmia.
    Ja koira olisi narttu.

    No toivottavasti sait käsityksen siitä mitä tarkoitin :'-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka!
      Mitään tarkkaa ikää ei tietenkään voi määritellä, milloin on valmis eläimen ottamaan. Itse tosiaan sain Rodin 12-vuotiaana, ja koin, että se oli minulle sopiva ikä, hyvä etten saanut sitä aiemmin. Sepi tuli meille, kun olin 11. Siinä sai sopivasti itse opettaa kaikkea kuitenkaan olematta vastuussa koko koulutuksesta ja hoidosta.

      Itselläkin oli tuo sama ajatus, että halusin nimen omaan oman koiran, jonka kanssa voin harrastaa. Kyllä mun mielestä, jos sulla on kokemusta ja äitisi apu ja tieto koirista, niin voit miettiä koikkeria. Jos olet aivan varma, että jaksat sitä hoitaa vielä näin teini-iässäkin :D. Ja ainakin Rodi on niin aktiivinen tapaus, että ei sille meinaa pelkät lenkitykset riittää. Nytkin poden vähän huonoa omaatuntoa, kun ei millään kursseilla olla vähään aikaan oltu.

      Narttukoirista mulla ei ole minkäänlaista kokemusta, joten siitä en osaa sanoa :D Mutta tosiaan, mikä mun mielestä juuri koikkerin kohdalla on extratärkeää, on jo pennusta asti totuttaa se kaikkeen vieraaseen, ettei siitä tule arkaa.

      Toivottavasti tästä oli minkäänlaista apua, oli kyllä vähän sekavaa tekstiä :D Jos haluat tietää jotain lisää niin voit toki laittaa säpöä mulle tossa profiilissa olevaan osotteeseen! :)

      Poista
    2. Kiitos todella paljon vastauksestasi!
      Saatan ottaa myöhemmin sinuun yhteyttä säpöllä.

      Poista