Pieni suuri kooikerhondje - ajatuksia Rodista ja rodusta

Millainen kooikerhondje on? Tarvitseeko se paljon liikuntaa ja aktivointia? Voiko koikkerin ottaa ensimmäiseksi koiraksi? 

Tässä muutamia kysymyksiä, joita kuulee paljon. Ajattelinkin kertoa vähän omia mielipiteitäni ja kokemuksia, mutta kannattaa ottaa huomioon, että kokemusta on siis vain ja ainoastaan yhdestä lajinsa edustajasta :) Teksti voi olla vähän epäselvää, eli jos unohdin jotain oleellista, tai on muutenvaan lisäkysymyksiä, antaa tulla!

Ensinnäkin, olen huomannut että rodussa on tosi, tosi paljon yksilökohtaisia eroja niin ulkonäössä kuin luonteessakin. Jos Rodia pitäisi kuvailla sanoilla, jotka ensimmäisenä tulee mieleen, sanoisin että hellyydenkipeä, vilkas, aktiivinen, reipas, sopeutuva, pidättyväinen vieraita kohtaan, itsepäinen. 

Rodi voi olla pidättyväinen vieraita kohtaan, joillekin se haukkuu, jotkut ei tuota mitään ongelmia. Sekin riippuu paljon sukupuolesta/koosta/lähestymistavasta. Mutta sitten kun tuttavuutta on tehty, ei Rodi yleensä tahdo jättää rauhaan. Se suorastaan rakastaa huomiota: lässyttämistä, rapsuttamista ja sylissä pitoa, toisin kuin esimerkiksi Sepi. 

Olen aina miettinyt, miten monilla tutuilla koiria käytetään pikku lenkeillä, niin että ne tekevät asiansa, ja sitten joskus ehkä heitetään keppiä. Muuten ne ovat aina vaan perheen kanssa tekemättä mitään, ja silti näyttävät tyytyväisiltä, tai eivät ainakaan osoita tyytymättömyyttään millään tavalla. Meillä tekemisenpuute tai liikunnanpuute näkyy heti levottomuutena tai ulisemisena, siinä molemmat, sekä Sepi että Rodi ovat aika samanlaisia. 

Sopeutuvalla tarkoitan lähinnä sitä, että Rodi sopeutuu helposti uusiin tilanteisiin, ja näin esimerkiksi matkustaminen on sen kanssa helppoa. Näyttelyissä, junassa, bussissa, kaupungilla, vieraiden luona Rodi osaa olla nätisti. Samoin esimerkiksi vieraan kanssa lenkille lähteminen ei tuota mitään ongelmia, vaikka se onkin hyvin kiintynyt minuun. 

Itsepäisyys näkyy juurikin siinä että Rodi tykkää tehdä oman päänsä mukaan. Olen kuullut, että joillakin koikkerit ovat hyvin herkkiä ja vähäkin äänen korottaminen saa ne "loukkaantumaan", mutta tästä ilmiöstä ei ainakaan meillä voida puhua! :D

Eräs asia, mitä vasta mietinkin, on minun ja Rodin välisen suhteen parantuminen. Mitä enemmän koiraa kouluttaa ja sen kanssa puuhaa, sitä vahvemmaksi luottamus ja suhde parantuu, oli kyse mistä koirasta tahansa. Tottakai siihen vaikuttaa muutkin asiat, kuten koiran aikuistuminen. Rodilla on esim. karkailemiset jääneet lähes kokonaan pois, sen voi pistää osakseen aikuistumisen piikkiin, mutta ilman jatkuvaa harjoittelua se tuskin olisi noin hyvä. 

Löysimpä maailman suloisimpia pentukuvia, ensimmäistä kuvaa lukuunottamatta kaikki otettu kotiintulopäivänä 7.7.2009 ♥

4 viikon iässä♥

Kaiken kaikkiaan Sepi on ollut helpompi koulutettava kuin Rodi. Sain Rodin 12-vuotiaana, mikä on mielestäni ihan hyvä ikä. Nuoremmalle en kyllä koiraa hankkisi. Lisäksi koulutin sitä ennen Sepiä aika paljon ja kävin sen kanssa kursseilla, eikä se ole Rodia kuin 1½ vuotta vanhempi, joten siitä oli todella paljon hyötyä. Kyllä koikkerin voi ensimmäiseksi koiraksi ottaa, jos on valmis kouluttamaan sitä ja vähän perehtymään rotuun. Koikkeri jaksaa pitkiä lenkkejä, tuntuu ettei se väsy ikinä mihinkään juoksemiseen tai muuhun touhuamiseen! Mainio harrastuskaveri siis, vaikka töitä sen eteen joutuisikin tekemään:) Onneksi olen valinnut tämän rodun♥